3 vinkkiä hengellisien rutiinien luomiseen

Kesä on lomailun aikaa ja sitä myötä myös arjen perus rutiinit unohtuu. Ja tämä on TODELLA tervetullutta vaihtelua. Jokainen meistä tarvitsee hetken irrottautumisen arjen hässäkästä.

Mutta koska aikataulut ovat hyvin erilaisia kesän aikana tai niitä ei ole lainkaan, niin huomaan usein myös hyvien, hengellisien rutiinien kärsivän siinä samalla.

On vaikeampi pysyä esim. aamurukouksen ja sanan lukemisen ”tavassa”, kun muukin arki on niin paljon erilaisempaa.

Nyt kun hiljalleen edetään syksyä kohti, niin ainakin itse tarvin tarkastusta omiin hengellisiin rutiineihin ja siihen, miten pidän huolta suhteestani Jumalaan.

Mitkä on ne asiat, joilla täytän itseni ja arkeni?

Se mitä me varastoidaan tänään on se, mistä me ammennetaan huomenna.

Joten, jos sä myös tarvitset ja etsit apua tähän, niin haluan jakaa 3 vinkkiä hengellisten rutiinien luomiseen ja ylläpitämiseen.

1. Tee rutiineista helppoja

Jos sun ajatuksissa on: ”Kiipeän syrjäiselle vuorelle joka aamu klo 4:00 etsimään Herran kasvoja”, niin voipi olla, että ensimmäisen päivän jälkeen kyseisessä rutiinissa on vaikea pysyä. Tai ehkä sitä ensimmäistäkään päivää ei saa aikaiseksi.

Sen sijaan jos ajatuksesi on: ”Annan huomioni Jumalalle herätessäni ja jätän päiväni Hänen käsiinsä ennen puhelimen puoleen kääntymistä”, niin rutiinin yksinkertaisuuden tähden siinä on suurempi todennäköisyys pysyä.

2. Tee se, mikä toimii sinulle

Ota selville asiat jotka toimivat sinulle. Pysyykö fokuksesi rukouksessa paremmin kun istut vai kenties kävellen? Onko raamatunlukusuunnitelma sun juttu vai valitsetko omaan tahtiin mitä kirjaa raamatusta päätät milloinkin lukea? Vai kenties luet aiheittain? Tämä ei ole kilpailu; sinun ei tarvitse olla kukaan muu. Löydä se, mikä toimii sinulle.

3. Älä ruoski itseäsi!

Jos raamatun lukemisesta tai rukouksesta tai muusta hengellisestä rutiinista jää yksi tai useampi päivä välistä, niin älä syyttele ja ruoski itseäsi.

On hyvä olla johdonmukainen, mutta vihollinen haluaa sinun elävän turhan syyllisyyden tunteen kanssa, sillä hän tietää sen pidättelevän sinua lähestymästä Jumalaa.

Jumalan etsiminen ja Hänen seurassaan ajan viettäminen on suuri lahja ja siunaus. Tämä ei ole suorittamista ja papukaijamerkkien ansaitsemista ja keräilyä.

Jos viime kerrasta Herran edessä on jo pidemmän aikaa, niin älä anna häpeän pitää sinua erossa. Aloita tänään. Kun me lähestymme Häntä, Hän lähestyy meitä.

On hyvä muistaa, että me etsimme Jumalaa ja vietämme aikaa Hänen kanssaan itsemme ja Jumalasuhteen tähden. Emme siksi, että sitten Jumala rakastaisi meitä enemmän tai että yrittäisimme suorittaa jotain.

Jumala rakastaa sinua ja minua nyt enimmillään.

Joten, kun syksy tekee tuloaan ja arki ottaa oman paikkansa, niin lähdetään levosta ja rakkaudesta käsin etsimään Jumalan kasvoja.

Hän odottaa jo meitä.

Ole siunattu!

// Niina

”Silloin te huudatte Minua avuksenne, tulette ja rukoilette Minua, ja Minä kuulen teitä.Te etsitte Minua ja löydätte Minut, ku te etsitte Minua kaikesta sydämestänne. (Jer 29:12,13)

Tänään on hyvä päivä oppia rakastamaan itseäsi!

Aivan super ihana ilma! Lämmin, aurinko paistaa, linnut laulaa…ja sanoinko jo, et on LÄMMIN! Pakko päästä ulos. Ah, kirja ja lehtiö mukaan ja jonnekin puistoon istumaan. Hetki aikaa nautiskella kesästä ennen töihin menoa ja sit loppupäivä sisällä. Äkkiä jotain rentoa ja kesäistä päälle. Öö…äkkiä…apua. Kaapista ei löydy mitään. Äh, tää on liian tiukka. Tää on liian iso. Tää on liian paksu just nyt. Tästä näkyy läpi. Tää ois hyvä, mut mikä tähän päälle? Tai entä tää? Mut minkä laitan sen alle? Nää käsivarret! Äh! Tää vatsa…vitsit! Poltan tän vaatekaapin. Mut mistä mä löytäisin uusia vaatteita?

Ajatus lähteä ulos nauttimaan ulkoilmasta muuttu äkkiä ahdistavaksi. Tunsin kyyneleiden polttavan mun silmissä turhautumisesta. Just äsken fiilis ja olo oli loistava. Nyt vaan tympii lähteä edes mihinkään. Ehkä jään vaan sisälle.

Luulin, et alkaisin olemaan jo tällaisen yläpuolella. Se on tää kesä. Tää kuumuus. Vai onko se minä? Milloin mä muutun? Oon väsynyt tähän. Milloin opin rakastamaan itseäni just tällaisena ja hyväksymään itseni kesken prosessin? Huomenna? Joo, huomenna. Ei, ku hei! Mä haluan rakastaa itseäni jo nyt. Tänään. Oon väsynyt peittämään itseni jollain kaavulla. (Okei – kaavut/kaftaanit ym. on kyl välillä super cooleja.) Sen verran oon kyllä vaatetusalaa opiskellut, et pukeutuminen pitäis olla enemmän niiden parhaiden puolien korostamista. Oman kehonsa hyväksymistä. Ei sitä, että jatkuvasti tuijotetaan niitä kohtia itsessä, mihin ei olla tyytyväisiä. (Siis niitä kohtia, joita muut ei todennäköisesti edes huomaa.)

Vastaus ei löydy itsensä ruoskimisesta. Muutoksia voin tehdä ja pitää itsestäni parempaa huolta. Mutta tänään olen tämä Niina; näytän tältä ja aurinko paistaa. Elämästä tulee nauttia. Huomisesta ei tiedetä. (Varsinkaan sään osalta; huomennahan voi Suomessa vaikka sataa lunta.)

Rakas Niina ja kanssasisareni ja -veljeni:

Rakasta itseäsi jo nyt. Kesken prosessin. Puhu itsellesi hyvin. Älä hauku. Älä säti. Et puhuisi niin ystävällesikään. Jos verhoudut koko mustaan ainoastaan sen takia, että se hoikentaa, mutta oikeasti kaipaat värejä, niin on aika alkaa käyttämään enemmän värejä. (Jos musta on sun juttu, niin anna mennä! Mäkin tykkään tyylikkäästä mustasta.) Käytä sitä mekkoa, laita ne shortsit jalkaan, käy uimassa, nauti elämästä!

Uskovina meidän tulee kunnioittaa myös kehoamme. Pukeutua tavalla, joka on sopivaa Jumalan tyttärille ja pojille. Joten mun pointti ei oo, että kuljetaan puolialasti ympäriinsä. Haha! Mutta ei anneta mielen linnakkeiden jatkuvasti rajoittaa meidän elämää ja estää meitä nauttimasta tästä päivästä. Asiat, jotka on itsessään hauskoja, ei tulis muuttua ahdistaviksi vain koska jokin ulkoinen tai sisäinen asia sitoo meitä.

Jumala loi meidät; miehen ja naisen, omaksi kuvakseen…tuo jo itsessään laittaa miettimään. Eikö vain? Sinä, juuri tuollaisena peilaat Jumalan kuvaa tässä maailmassa. Koko paketti – henki, sielu, ruumis – on arvokas ja kallisarvoinen. Muistetaan se!

Terkut täältä ulkoa, jonne lähdin tunteista huolimatta! Vihollinen 0 – Jeesus ja Niina 1.(Vieläpä polvi-pituisessa mekossa, mikä ennen ei olis tullut mulle kuuloonkaan, koska halusin vaan aina peittää itseni…joten ehkä sittenkin on kasvua ja linnakkeiden murtumista havaittavissa!)

“Sinä loit minut sisintäni myöten, sinä kudoit minut kokoon äitini kohdussa. Minä kiitän sinua siitä, että minut on tehty ylen ihmeellisesti. Ihmeelliset ovat sinun tekosi, sieluni tietää sen sangen hyvin.” (Psalmi 139:13,14)

Niina

Jos Yksinäisyys olisi ihminen

Hän saapuu kutsumatta. Hän tuppautuu kylään silloin, kun häntä vähiten odotan; vapaapäivänä, juhlapyhinä, kauniina aurinkoisena päivänä, päivinä, jotka on varattu lepoa varten tai päivinä, jotka on erotettu tehokasta työskentelyä varten. Hän ei seuraa kalenteriani tai aikatauluani. Hän ei piittaa niistä.

Hän tanssahtelee sisään ja vaatii huomiota. Hän ei pyydä sitä, vaan hän vain ottaa sen. Pakottaen minut ajattelemaan ja katsomaan vain häntä. Hän saa minut tuntemaan että olen ainut maailmassa – huonolla tavalla. Hän lukitsee minut ja pakottaa minut pysymään kuoressani, vaikka hänen vierailujensa hetkellä minun tulisi murtautua ulos ja pyytää apua. Mutta Yksinäisyys ei salli sitä. Ei todellakaan. Hän täyttää taloni läsnäolollaan – sen jokaisen huoneen – ja pitää kaiken muun sen ulkopuolella.

Hän ei anna minun soittaa tai viestitellä kenenkään kanssa, koska hän haluaa minun täyden ja jakamattoman huomioni. ”Keskity minuun.” on Yksinäisyyden lempilause.

Hän saa minut tuntemaan riittämättömäksi ja näkymättömäksi ja samalla hän vakuuttaa minulle, että hän on ainoa todellinen kumppani, jonka koskaan tulen saamaan.

Hän on mestari painamaan minut alas ja vertailemaan minua ja elämääni muihin. Hän varastaa aarteet jotka omistan; hän himmentää jokaisen ihmissuhteen ja merkityksellisen työn kimalluksen.

Hän saa minut unohtamaan kaiken muun, kun hän tulee kylään, koska – kuten sanoin – kaikkien katseet tulee olla Yksinäisyydessä.

Hän sanoo minulle, ettei kukaan tule koskaan rakastamaan minua, mutta hän puolestaan lupaa olla kanssani ja rinnallani aina kuolemaani asti.

Yksinäisyydellä on sukulainen, kaukainen sellainen. Jotkut sekoittavat heidät toisiinsa. Hänen nimensä on Valittu Yksinolo. Hän ei ole lainkaan Yksinäisyyden kaltainen. Valittu Yksinolo on hyvä ja tervetullut ystävä, kenen kanssa rakastan vaihtaa kuulumisia aina silloin tällöin. Teemme välillä rentouttavia mini-matkoja yhdessä Valitun Yksinolon kanssa. Hän auttaa minua löytämään itseni ja priorisoimaan elämääni. Valittu Yksinolo on myös loistava auttamaan minua löytämään luovuuteni uudelleen. Tämä Valittu Yksinolo tulee aina kutsuttaessa ja suunnitellusti – toisin kuin hänen sukulaisensa Yksinäisyys.

Yksinäisyyden saapuessa vierailulle hän vie kaiken tilani ja sekoittaa kaikki suunnitelmani. Hän saa minut olemaan saavuttamatta asetettuja aikarajoja ja saa minut jättää tekemättä tärkeitä tehtäviä.

Hän myös saa minut olemaan vähemmän oma itseni. Hän ei pidä siitä kun loistan – koska kaikkien silmät tulisi olla Yksinäisyyteen kiinnitettyinä. Hän ei halua jakaa huomion keskipisteenä olemista kenenkään kanssa.

Olen viettänyt paljon aika Yksinäisyyden kanssa, siksi tunnen hänet näin hyvin. Joskus pelkään että hänestä tulee yhtä minun kanssani.

On toisaalta hassua, että vaikka tunnen hänet näin hyvin, niin en silti aina heti tunnista hänen työtään. Syytän itseäni asioista, jotka Yksinäisyys on saanut minussa aikaan. Hän on monimutkainen. Hän on kiusaaja – tai ainakin sen mukaan hän mielestäni käyttäytyy. Ja vaikka en ole varma tulenko koskaan pääsemään hänestä täysin eroon, pidän ainakin huolen siitä, että hänen vierailunsa pysyvät lyhyinä. Olen päättänyt päästää irti hänen myrkyttävästä ja lamaannuttavasta otteestaan…ja tutustua hänen sukulaiseensa Valittuun Yksinoloon paremmin sen sijaan.

Joten, “rakas” Yksinäisyys, on korkea aika, että sinä menet ja vietät vuorostasi hiukan aikaa yksinäsi. Minulla on kiire elää parasta elämääni. Ja seuraavan kerran kun tulet käymään, niin voit olla varma, että teen kaikkeni nostaakseni katseeni ylös ja keskittämään huomioni kaikkeen siihen hyvään, jolla Luoja on minua siunannut. Ja samalla aion nostaa ylös niitä muita, jotka ovat tulleet alas painetuiksi sinun toimestasi. Tämä on minulle varmaa; en koskaan ole todella yksin.

Parhain terveisin,

Niina

//

If loneliness was a person

She comes uninvited. She arrives especially on days when she’s least expected; on a day off, a special occasion, on a beautiful sunny day, on days reserved for resting or on days set apart for productivity. She doesn’t follow my calendar or timetable. She doesn’t care about that.

She waltzes in and demands attention. She doesn’t ask for it she just takes it. Forces me to only think about and look at her.

She makes me feel like I’m the only one – but in a negative way. She locks me up and makes me stay in my shell, though at the time of her visitation I should break out and ask for help. But Loneliness won’t allow that. Oh, no.

She fills the house – every single room of it – with her presence and she keeps everyone else out.

She doesn’t allow me to call or text anyone, ‘cause she demands my full and undivided attention.

She makes me feel invisible and less-than and she convinces me that she’ll be the only one true companion I’ll ever have.

She’s a master at putting me down and comparing me and my life to everyone else’s. She robbs me of every treasure I might have; she dimms the sparkle of every relationship and any meaningful work I do.

She causes me to forget everyone and everything else when she comes – because like I said – all eyes need to be on Loneliness.

She tells me that no one will ever love me, but she assures that she’ll be with me and by my side until the day I die.

Loneliness has a relative, distant relative. Her name is Solitude. She’s nothing like Loneliness.

Solitude is a great and welcomed friend with whom I love to catch up with from time to time. We love to take relaxing getaways together. She helps me to find myself and prioritize my life. Solitude is also great at helping me to connect with my creativity again. Solitude always comes by invitation and as planned – unlike her relative, Loneliness.

Like I told you, Loneliness comes uninvited. She takes up all my space and messes up with my plans. She causes me to miss dead lines and leave important tasks undone. She also makes me to be less me. She doesn’t like it when I shine – all eyes should always and forever be on her. She doesn’t share the attention.

I’ve spent a lot of time with Loneliness to know her this well. At times I’m afraid she’ll become one with me.

It’s sort of funny that no matter how well I know her I still don’t always recognize her work right away. I blame myself of things she has caused. She’s tricky like that. She’s a bully – in my opinion.

And though I’m not sure if I’ll ever completely get rid of her I am making sure her visits will be cut short. I am committed to break free from her toxic and crippling hold of me…and get better acquainted with her relative, Solitude, instead.

So, dear Loneliness, it’s about time you go and spend some time alone. I’m busy living my best life. And the next time you decide to stop by you can be sure I’ll do my best to lift up my eyes and focus my attention on all the good things my Lord has blessed my life with. And I’m planning to do my best at lifting those up, who have been put down by you. This one thing is for sure; I am never truly alone.

Best regards,

Niina

Juuri tällaista aikaa varten…

Kukapa pitäisi epämukavista olosuhteista? Minä en ainakaan. Huomaan usein epämukavuuksien keskellä etsiväni ulospääsyä ja pikaista ratkaisua, joka sitten johtaisi muutokseen. Mutta meidän lopulliseksi parhaaksi ei aina ole se, että asiat ja olosuhteet muuttuisivat heti. Aivan kuten fysiologisesti ihmisen elämässä kasvu on elintärkeää, niin on myös hengellisessä elämässämme.

Meidän Jeesuksen seuraajien tulee kasvaa kohti hengellistä aikuisuutta ja kypsyyttä tai muuten kasvamme ”kieroon” tai jäämme ns. kitukasvuisiksi. On hyvä olla lapsen kaltainen kristitty, mutta ei lapsellinen.

Omaa hengellistä vaellustani tarkastellessani huomaan juuri noiden epämukavien aikojen olleen niitä aikoja, jolloin kasvua ja kypsymistä on vaadittu ja (Jumalan voimasta ja armosta) myös tapahtunut.

 

Olen viime päivinä pureutunut Esterin tarinaan Raamatussa. Esterin kirja kertoo tapahtumista juutalaisten pakkosiirtolaisuuden aikana Persiassa ja kuinka juutalainen, orpo, nuori nainen, nimeltä Ester, valitaan kuningas Ahasveroksen puolisoksi ja kuningattareksi.

Hovissa toimii kuitenkin vaikutusvaltainen mies niemeltä Haaman, jossa syntyy syvä viha Esterin kasvatusisää ja serkkua Mordokaita kohtaan ja Haaman päättää tuhota kaikki maan juutalaiset. Tapahtumien edetessä Mordokai pyytää Esteriltä, että tämä vetoaisi kuninkaaseen, että Esterin kansa, juutalaiset, pelastuisivat ilkeän Haamanin pahoilta aikeilta.

Ester pelkää astua kuninkaan eteen, sillä sen ajan ja maan lakien mukaan jokainen, joka menee kuninkaan eteen ilman kutsua saa surmansa, jollei kuningas armahda tätä.

Mordokai lausuu Esterille sanansaattajan kautta Esterin kirjan 4. luvussa sanat, joita voidaan kutsua koko kirjan niin sanoituiksi ”avainsanoiksi”; ”Älä luulekaan, että sinä, kun olet kuninkaan linnassa, yksin kaikista juutalaisista pelastut. Jos sinä tänä aikana olet vaiti, tulee apu ja pelastus juutalaisille muualta, mutta sinä ja sinun isäsi perhe tuhoudutte. Kuka tietää, etkö sinä juuri tällaista aikaa varten ole päässyt kuninkaalliseen arvoon?” (Ester 4:14)

 

Ester saa rohkeuden tulla kuninkaan eteen ja lopulta kaikki juutalaiset pelastuvat tuholta Esterin rohkeuden tähden. Hän oli todella Jumalan asettamana oikeassa paikassa oikeaan aikaan. (Vielä tänäkin päivänä juutalaiset juhlivat tätä pelastautumista ja tämä juhla tunnetaan nimellä Purim.)

Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö Ester olisi ollut asetettuna kuninkaalliseen arvoon juuri oikeaan aikaan. Keskellä pakkosiirtolaisuutta Ester sai löytää tarkoituksensa ja tehtävänsä ja häntä käyttäen Jumala pelasti kokonaisen kansan tuholta.

Olen miettinyt tuota oikeassa paikassa oikeaan aikaan olemista. Voiko olla, että siellä ja siinä, missä juuri nyt olen, onkin Jumalan asettama paikka minulle? Voiko olla, että jopa epämukavan elämäntilanteen keskellä Jumalalla on jokin tarkoitus ja tehtävä minulle? Ehkäpä kaikesta epämukavasta ei tulisikaan pyristellä pois? Kenties kaiken tämän epämukavan keskellä, minun tulisi kysyä itseltäni; mitä voin oppia tästä? Kuinka voin kasvaa tässä? Kuinka voin kukoistaa tässä? (Mielenkiintoista, kuinka oikeiden kysymyksien esittäminen tarjoaa paljon kaivattua viisautta.)

Liian usein huomaan katsovani haikaillen sinne, missä haluaisin olla ja pidän halpana sitä, missä olen. Kyllä, meidän tulee olla eteenpäin katsovia ja astelevia kristittyjä, älä ymmärrä minua väärin, mutta jos ainoastaan katsomme kauas eteenpäin voimme helposti jäädä paitsi niistä arvokkaista asioista, joiden kautta Jumala haluaa meitä opettaa ja kasvattaa, sekä meiltä voi jäädä huomaamatta ne ihmiset ympärillämme, joita varten Jumala on ehkä tähän paikkaan meidät tuonut.

Me olemme maailman valkeus. Niin Jeesus itse sanoi. (Matt. 5:14) Mutta kuinka valoa saadaan valaisemaan mitään, jos emme suostu loistamaan tässä ja nyt?

Juuri tässä elämäntilanteessa Jumala tahtoo meidän löytävän tarkoituksemme.

Juuri siinä paikassa, jossa vaikutamme, elämme ja olemme, Jumala tahtoo käyttää meitä tuomaan ilmi rakkauttaan luotujansa kohtaan.

Pidetään katse rohkeasti tulevassa, mutta ei heitetä hukkaan tätä päivää ja hetkeä. Elämä tapahtuu tässä ja nyt; ollaan maailmaa muuttavia valonkantajia siellä missä olemme – juuri nyt.

Ehkäpä juuri tällaista aikaa varten olet siellä missä olet…

Ole siunattu!

Niina

What do you leave behind?

Happy new year 2020!

New year. New me.

Well…not really. It’s the same Niina. I’m not being magically transformed into someone else just because the clock strikes 12 and a new year begins. But I do like to look back to the year that has been, thank God for all the blessings and protection He’s provided and then make plans and goals for the new year ahead.

This New Year’s I found myself asking myself multiple times; What am I leaving behind in the year 2019? (Pause. Think about that.)

So often I quickly make plans and goals for the next year, but forget the fact that something has to be left behind so that there’s room for the new.

If I want to spend time wisely in the year 2020 then time-stealers have to be recognized and be left behind in 2019.

If it is a closer relationship with God that I desire then there has to be more of Jesus and less of Niina in 2020. (Painful for the flesh, but oh, so goooooood for the spirit!)

Here’s a list of some of the things I want (and pray am able) to leave behind me in 2019; (the rest I keep to myself!) 😉

-Timidy.

-Shame and guilt of past mistakes I’ve already brought to God.

-Fear of trying new things and reaching out for the calling God has placed on my life.

-Unhealthy relationships that are not supporting the life I want to live. (Especially spiritually.)

I do understand there’s a process involved in all of these things, but by faith and clear awareness of them, I want to take on the challenge.

How would your list look like? What needs to go, so that there’s room for better, healthier, more important things? Maybe less phone and more books or just being in the present? Or less gossip and more meaningful conversations? Less complaining and more prayer and praise? Only you know what makes it to your list. But I do know that life is too short to stay stuck. Change is possible.

With God ALL things are possible!

[Side note: I’ve always been a girl who loves adventures and reaching out for something bigger than I – yet my greatest fear is that things change…Haha! Impossible combination! So I try to learn to embrace change and know that it is absolutely NECESSARY if anything worthwhile is wanted to be accomplished.]

So – Bring it on! “Lord, change me, mold me. Cleanse and purify. Do whatever it is that needs to be done, so that I could glorify You better in this time and age. Help me to count my days and to know that this life You’ve given me is a gift and I have a responsibility to use it wisely. Help me to seek Your approval in all things and not to seek the approval of men.

Into Your hands I lay the year 2020. May it be filled with YOU. Amen.”

Have a blessed new year, dear reader.

-Niina-

”Behold, I will do a new thing, now it shall spring forth; Shall you not know it? I will even make a road in the wilderness and rivers in the desert.” (Isaiah 43:19)

//

Mitä jätät taaksesi?

Hyvää uutta vuotta 2020!

Uusi vuosi. Uusi minä.

No, ei ihan kuitenkaan. Silti sama Niina. En muutu kuin taikaiskusta toiseksi ihmiseksi, vain siksi, että kello lyö kaksitoista ja vuosi vaihtuu.

Mutta haluan kyllä muistella mennyttä vuotta, kiittää Jumalaa jokaisesta siunauksesta ja kaikesta varjeluksesta ja sitten tehdä suunnitelmia ja asettaa päämääriä tulevalle uudelle vuodelle.

Tänä Uutena Vuotena huomasin kysyväni itseltäni useaan otteeseen; Mitä jätän taakseni vuoteen 2019? (Pysähdy. Mieti tätä hetki.)

Niin usein teen nopeasti suunnitelmia ja asetan päämääriä seuraavalle vuodelle, unohtaen, että jotain täytyy jättää pois, jotta on tilaa uudelle.

Jos haluan käyttää aikani viisaammin vuonna 2020, niin silloin aikavarkaat tulee tunnistaa ja jättää vuoteen 2019.

Jos halajan läheisempää suhdetta Jumalan kanssa, niin silloin vuodessa 2020 pitää olla enemmän Jeesusta ja vähemmän Niinaa. (Kivuliasta lihalle, mutta, Oi, niin hyvää hengelle!)

Tässä on muutama asia listaltani niistä asioista, joita haluan (ja rukoilen pystyväni) jättää taakseni vuoteen 2019; (Loput jätänkin sitten vain omaan tietooni!) 😉

-Arkuus

-Häpeä ja syyllisyys vanhoista virheistä, jotka olen jo tuonut Jumalan eteen.

-Pelko kokeilla uusia asioita ja pelko kurottautua sitä kutsua kohden, minkä Jumala on elämälleni asettanut.

-Haitalliset ihmissuhteet, jotka eivät tue sitä elämää, jota haluan elää. (Varsinkin hengellisessä mielessä.)

Ymmärrän, että kaikkiin näihin liittyy prosessi, mutta tietoisuus näistä asioista ja uskon kautta haluan ottaa haasteen vastaan.

Miltä sinun lista näyttäisi? Minkä tulee lähteä, jotta elämässäsi on tilaa paremmille, terveellisimmille ja tärkeämmille asioille? Ehkäpä vähemmän puhelinta ja enemmän kirjojen lukemista ja hetkessä elämistä? Tai vähemmän juoruja ja enemmän merkityksellisiä keskusteluja? Ehkäpä vähemmän valittamista ja enemmän rukousta ja ylistystä? Vain sinä tiedät mitkä asiat kuuluvat listallesi. Sen tiedän, että elämä on liian lyhyt pysyä jumissa. Muutos on mahdollinen. Jumalan kanssa on KAIKKI mahdollista!

[Sivu kommentti; Olen aina ollut tyttö, joka rakastaa seikkailuja ja olen aina halunnut kurottautua jotain itseäni suurempaa kohti – silti samalla suurin pelkoni on, että kaikki muuttuu, enkä kykene vaikuttamaan asioihin. Haha! Mahdoton yhtälö! Siispä, opettelen pitämään muutoksesta ja ymmärtämään, että se on PAKOLLISTA, jos mitään tavoittelemisen arvoista halutaan saavuttaa.]

Joten: Antaa tulla! ”Herra, muuta minua, muovaa minua. Puhdista. Tee minussa, mitä ikinä täytyy tehdä, jotta voisin paremmin kirkastaa Sinua tässä ajassa. Auta minua laskemaan päiväni oikein ja tietämään, että tämä elämä, jonka minulle olet antanut, on lahja ja minulla on vastuu käyttää se viisaasti. Auta minua etsimään Sinun hyväksyntääsi kaikissa asioissa, eikä etsiä ihmisten hyväksyntää. Sinun käsiisi jätän vuoden 2020. Olkoon se täynnä SINUA. Aamen.”

Rakas lukija, olkoon tuleva vuotesi siunattu!

-Niina-

”Katso, minä teen uutta; nyt se puhkeaa taimelle, ettekö sitä huomaa? Niin, minä teen tien korpeen, virrat erämaahan.” (Jes. 43:19)

Mistä syntyy Joulu?

Onko joulu piparintuoksua ja kuusen koristelua? Onko joulu lahjojen ostamista ja niiden paketointia? Onko joulu valojen laittamista ja niiden sytyttämistä? Onko joulu takkatulen ihastelua ja kynttilän valossa viipymistä? Onko joulu laulujen sointia ja kellojen helinää? Onko joulu toivelistojen kirjoittamista ja niiden toteuttamista? Onko joulu korttien lähettämistä ja niiden saamista? Onko joulu ruuan tuoksua ja sen nauttimista?

Jouluun mahtuu kaikkea tätä. Paljon ihanaa. Paljon hyvää. Paljon kaunista. Mutta onko joulu tässä?

Joulusta puhutaan perhejuhlana. Entä jos ei ole perhettä? Voiko silti olla joulu? Sitä kuvataan myös lasten juhlana. Entä jos ei ole lapsia, voiko silti olla joulu? Sitä mainostetaan antamisen juhlana. Entä jos ei ole mistä tai mitä antaa? Voiko silti olla joulu?

Joulu – joulun ydin – ei ole ulkoista. Joulu ei ole jotain meidän luomaa. Joulu ei ole tunnekuohu tai täydellinen hetki.

Joulu – sen todellinen ydin – löytyy persoonassa. Persoonassa nimeltä Jeesus.

Kun sinulla on Hänet, sinulla on – ja tulee aina olemaan – todellinen Joulu.

Minun jouluni on Jeesus. Tästä kumpuaa jouluni. Hän on juhlani syy.

Siksi koristelen. Siksi nautin. Siksi sytytän kynttilät. Siksi voin antaa – Hänhän antoi minulle jo kaiken. Siksi laulan. Siksi hiljennyn. Siksi pysähdyn.

Muistutan itseäni uudelleen; Jeesus, Immanuel, on tullut. Jumala meidän kanssamme. Ei enää yksin. Ei vailla toivoa. Ei vallan ja loiston etsimistä. Sydän on täysi. Vanha on poissa. Kahleet on katkaistu. Uusi on tullut.

Tätä juhlin. Tästä kiitän. Tästä riemuitsen – lapsen lailla. Minut on löydetty. Minua rakastetaan. Minullakin on tarkoitus.

Tämän pimeyden keskellä kaikuu halki taivaan ja maan tuo ilosanoma edelleen; ”Teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa.” Ja vielä; ”Kunnia Jumalalle korkeuksissa ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan Hänellä on hyvä tahto.”

Jouluni on Jeesus.

Kun löydät Hänet löydät todellisen joulun.

-Niina-

//

Where is Christmas found?

Is Christmas found in the scent of the freshly baked gingerbread cookies and decorating the tree?Is Christmas found in buying presents and wrapping them up? Is Christmas found in caroling and hearing the Christmas bells chime?

Is Christmas found in gazing the fire in the fireplace and enjoying the candle light? Is Christmas found in the writing of wishlists and making them come true? Is Christmas found in sending and receiving Christmas cards and greetings? Is Christmas found at the Christmas table and in the food that is served?

All of this is found in Christmas. A lot of lovely things. A lot of beauty. But is Christmas found in it?

Christmas is being described as a family holiday. But what if you don’t have a family of your own? Can Christmas still be found? It is also being described as Children’s holiday. But if you don’t have any children, can you still find Christmas? It is promoted as the holiday of giving. But what if you don’t have what to give away?Can you still find Christmas?

Christmas – in its truest essence- isn’t anything found on the outside. Christmas is not something we create. Christmas is not a feeling or an emotion. Christmas – in its truest essence – is found in a Person. In a Person called Jesus.

When you have Him you have – and always will have – the true Christmas.

My Christmas is found in Jesus. This is where it all comes from. He is the reason I celebrate.

That’s why I decorate. That’s why I enjoy. That’s why I lit up the candles. That’s why I can give – He has already given me everything. That’s why I sing. That’s why I quiet down and reflect.

I am reminding myself once again; Jesus, Immanuel, has come. God with us. No longer alone. No longer without hope. No longer in search of power and wealth. Heart is full. Old is gone. Shackles have been broken. New is come.

This is what I celebrate. This is what I’m thankful for. In this I rejoice – like a child. I’ve been found. I am loved. I too have a purpose.

In the midst of this darkness the good news are still echoing all through the earth; “There is born to you this day in the city of David a Savior, who is Christ the Lord.” And “Glory to God in the highest and on earth peace, goodwill toward men!”

My Christmas is Jesus.

When you find Him you find true Christmas.

-Niina-

Are you ready?

This is the question I´ve been asking myself lately; ”If all you dream of and pray about and ask God for and believe for would come to pass tomorrow – would you be ready?” I mean spiritually, mentally, physically etc. – would I be ready for what I have faith for?

 

There´s a difference between wishes and having faith for something. And that difference is action. Wishes are beautiful, but quite frankly, they don´t accomplish much in themselves. The Bible says that faith without works is dead. Following Jesus truly requires actions. We know that.

So You can say you have faith for something but if nothing in your everyday life and how you behave and prepare yourself is backing up that faith…well..then..you know…is it really faith?

 

Now, I´m not talking about keeping yourself busy and trying in your flesh to convince people or God of your spiritual faith. I’m not talking about faith for salvation. God sees your heart.

But what I mean is, that if I ask God to show up in my life, to open a new door of possibilities or I ask Him to provide something new for me, I wonder, would I be ready for it? Have I invested this time of waiting in a wise way. This is like a second part to what I shared here on my blog last time; having the patience to stay behind the curtain until God takes you forward in your calling. As important as it is to stay ”hidden” until it´s the right time to step out, it is also very important to use this time behind the curtain wisely.

 

Am I preparing myself for what is to come? Am I educating myself in any way to hgain the knowledge I possibly need in the days ahead? Am I even physically making sure I got what it takes to take the next step?

Alot of questions – I know. But I´ve come to learn that the right questions provide much needed truth in my life and journey.

 

So whatever it is you have faith for – act on it! Do what you can now. Reach out in faith by getting ready for the next season. Whether it’s picking up your daily Bible reading habit, serving at the local church, doing daily walks for health and well-being, or learning a new skill – do it! It might be just the thing what is needed for you to stay hopeful and active in this season of waiting. I hope you get my point. This is just something I´ve been pondering on lately. Getting ready for what I believe God has in store for me. As He has for you too. Waiting time is NEVER wasted time, if we won´t allow it to be. See this time as an opportunity to do your training and preparing. Cause when the appointed time comes and the opportunity presents itself, there´s no time to get ready – then you gotta BE ready and step into the game.

 

Cannot wait to see what God is about to do in your life! Live expectantly; you never know what tomorrow holds. And get ready in a happy, hopeful and faith-filled expectation. We still serve a miracle-working God.

 

Be blessed.

Niina

//

 Oletko valmis?

 

Tämä on kysymys, jota olen itseltäni kysynyt viime päivinä; ”Jos kaikki, mistä olet unelmoinut ja mitä olet rukoillen Jumalalta pyytänyt – tapahtuisi huomenna – olisitko valmis?” Olisinko hengellisesti, henkisesti, fyysisesti, jne. valmis vastaanottamaan sen, mihin käytän uskoani?

 

Toiveen ja uskon välillä on ero ja se ero on teot (/toimiminen). Toiveet ovat kauniita, mutta ihan rehellisesti, itsessään ne eivät saa paljoakaan aikaan. Sitä voi istua ja toivoa asioita vaikka lopun elämänsä, mutta se ei silti tarkoita, että mikään menisi eteenpäin. Raamattu sanoo, että usko ilman tekoja on kuollut. Ja kuten hyvin tiedämme, Jeesuksen seuraaminen vaatii tekoja. Se on aktiivista. Voit sanoa, että sinulla on uskoa johonkin, mutta jollei mikään arjessasi tai toimintatavoissasi ja siinä, kuinka valmistat itseäsi, tue tuota uskoa…niin silloin…onko se todella uskoa?

 

Nyt en todellakaan puhu siitä, että sinun tulisi pitää itsesi kiireisenä ja jotenkin lihassasi vakuuttaa ihmiset ja Jumala hengellisestä uskostasi. Jumala totta totisesti näkee sydämesi. En puhu pelastukseen johtavasta uskosta.

Mutta mitä tarkoitan tällä, on se, että jos pyydän Jumalaa ilmestymään elämäni asioissa, jos rukoilen, että Hän avaisi uusien mahdollisuuksien ovia tai jos pyydän jotain uutta Häneltä, mietin, olisinko valmis siihen? Olisinko investoinut tämän odottamisajan viisaalla tavalla. Tämä on tietyllä jatkoa tai toinen osa viimeksi kirjoittamaani blogikirjoitukseen; siihen, kuinka meillä tulee olla kärsivällisyyttä pysytellä esiripun takana kunnes Jumala vie meidät eteenpäin kutsussamme. Yhtä tärkeää kuin on pysytellä ”piilossa”, kunnes on oikea aika astua esille, on myös äärimmäisen tärkeää käyttää tämä esiripun takana vietetty aika viisaasti.

 

Valmistaudunko siihen mikä minua odottaa? Haalinko opetusta millään tavalla, jotta saisin tietoa ja taitoa, jota tarvitaan tuleviin päiviin? Pidänkö huoli siitä, että olen jopa fyysisesti valmis ottamaan seuraavat askeleet?

Paljon kysymyksiä – tiedän. Mutta olen tullut oppimaan, että oikeat kysymykset paljastavat paljon tarvittua totuutta elämääni ja tälle matkalle.

 

Joten, mitä ikinä se onkaan, mitä uskot tapahtuvan elämässi – toimi sen mukaan! Jumala on sen kaiken todellinen Mahdollistaja, mutta voimme olla Hänen työtovereitaan.

Tee nyt mitä voit. Kurottaudu uskossa valmistautumalla seuraavaan ajanjaksoon. On se sitten Raamatun lukemisen uudelleen aktivointi tai palveleminen paikallisseurakunnassa tai päivittäiset kävelylenkit tai jonkin uuden taidon opettelu, niin tee se! Se voi olla juuri se, mitä tarvit pysyäksesi toiveikkaana ja aktiivisena odottamisen keskellä.

Toivottavasti saat tästä ajatuksesta kiinni. Tämä on vain jotain, mitä olen viimeaikoina miettinyt. Valmistautumisen tärkeys kaikkeen siihen, mitä Jumalalla on minulle varattuna. Aivan kuten Hänellä on varattuna sinullekin. Odottaminen ei ole KOSKAAN hukattua aikaa, jollet anna sen olla sitä. Näe tämä aika mahdollisuutena tehdä kaikki tarvittava ”treenaaminen” ja valmistautuminen. Sillä, kun oikea aika tulee ja mahdollisuus avautuu eteesi, silloin ei enää ole aikaa valmistautua – silloin täytyy OLLA valmis ja ottaa haaste vastaan.

 

En malta odottaa ja nähdä mitä Jumala tuleekaan tekemään elämässäsi! Elä innokkaasti odottaen; et koskaan tiedä mitä huominen pitää sisällään. Ja valmistaudu ilon-, toivon- ja uskontäyteisellä odotuksella. Palvelemme (edelleen) ihmeitä tekevää Jumalaa.

 

Ole siunattu.

Niina

 

 

 

Overnight success?

I was attending Michael Bublé’s concert in Helsinki and in this huge arena filled with people I overheard a conversation between few Bublè fans. They were talking about his career and just wondering how he just “suddenly” made it in the music industry, becoming a success overnight.

Couldn’t help but pause and think about that comment. Success overnight. Is there really such a thing? (I can only imagine the training and practice Mr. Bublé has had to go through before having arenas packed full of people come to listen to him.)

I myself haven’t “made it” or consider to be a success (Haha!Not in any way!) but moving on in any area in life or trying to master any talent does not happen overnight. How often I’ve come to realize how much pain is involved in moving forward. Stepping out in faithfulness to the call placed on my life. *sigh* It has required sacrifices and I’m guessing it still will.

Please know, I’m not complaining here. Just acknowledging the fact, that to actually go forward, reaching out for the goals set before us, following in Jesus’s footsteps and fulfilling the call He has for us is not for lazy people.

Holding on to God’s promises and staying on the right path takes resilience and commitment even when facing adversity- especially when facing adversity. But glory to God He gives us the strength and grace to do it all!

I am certain that everyone we look up to, people we admire for their accomplishments or work they’ve done to better the world we live in, they all have gone through seasons (long seasons – I might add) where nothing has worked out. Nothing seems to go onward. Times when they’ve given all they’ve got and yet they’ve failed. BUT they have tried again. And again. And again. Remaining faithful. Doing the right thing even when nobody’s watching or applauding. Just keeping on.

This is something I’ve come to see to be true in my own life. Still there. Just trying to stay faithful. Doing my best – even when it seems so insignificant.

We all need the preparation time. A time or season when our characters are being built. We see too many (even in Christian “circles”) who have made their way to the spotlight but they haven’t finished their “training process” so they rise and then, sadly, they fall…and the results have been damaging – to both the people watching and to the one on stage. And what’s worst in it – if we’re on a mission for God – we bring shame to His great name.

So…in reverend fear I am praying that God will NEVER allow me to push my way forward until I have spent enough time behind the curtain. Getting my priorities in line. Building character. Being faithful in the small. Always being clear on the fact that I am merely a messenger. The one who’s really in the spotlight is not and never will be me – but the One who created me. The One to Whom all glory and honor belongs to now and forever.

So, my friend, whatever it is that is burning within you that you hope and pray you get to do one day. Please, I plead you, fight back the desire and urge to be seen and heard before it’s time. (Preaching to myself here as well!) Be faithful in the preparation time. Make sure you learn all you can. Surround yourself with people who make you grow and who make sure your priorities are in line. This is safe for us.

And then – when the time is right and when God sees it’s time – then He will make a way for you. And if we allow God to work on us and complete His work in us (which will not be fully completed until in Heaven though) our hearts will not be seeking followers or likes or fame (these can be a byproduct- who knows!), but our hearts will be seeking to do the will of the One who has called and sent us.

Do now what you can. By all means! Be bold in taking steps of faith in serving and getting ready. But also be humble enough to stay “in the dark” until God calls you forward. If somebody seems to go before you – let them!This is not a competition. If we in our selfishness push our way “to the top” – so to speak – then we‘ll be the ones responsible in keeping ourselves there. But if God is the one placing us wherever it is He wants to place us in, then it is He who is responsible for keeping us there as long as He needs us there.

Seek God. Serve Him. Honor him off and on stage!

Be blessed,

Niina

//

Menestys yhdessä yössä?

Olin Michael Bublén konsertissa Helsingissä ja tässä valtavassa areenassa, joka oli täynnä ihmisiä, kuulin keskustelun kahden Bublé-fanin välillä. He juttelivat hänen urastaan ja ihmettelivät sitä, kuinka yhtäkkiä hän menestyi musiikin alalla ja miten yhdessä yössä hänestä tuli niin valtaisa menestys.

En voinut muuta kuin pysähtyä pohtimaan tätä kommenttia. Menestystä yhdessä yössä. Onko sellaista edes olemassa? (Voin vain kuvitella mitä harjoittelua ja treenaamista hra Bublé on vuosien/vuosikymmenien ajan joutunut tekemään ennenkuin on saanut areenat täyteen ihmisiä kuuntelemaan häntä.)

En näe itseäni menestyksekkäänä tai että olisin päässyt huipulle (Haha!Millään tavalla!) En halua, että luulet minun ajattelevan niin, mutta eteenpäin meneminen elämän eri osa-alueilla tai lahjan kehittäminen ei tapahdu yhdessä yössä. Kuinka usein olenkaan tullut huomaamaan kuinka paljon kipua sisältyy eteenpäin menemiseen. Astua eteenpäin uskollisuudessa sille kutsulle tai tehtävälle, jonka koen olevan elämälläni. *huokaus* Se on vaatinut uhrauksia ja arvelen, että tulee vielä vaatimaan jatkossakin.

Toivottavasti ymmärrät, etten valita. Tunnustan vain sen totuuden, että eteenpäin meneminen, kohti päämääriä kurottautuminen, Jeesuksen jalanjäljissä kulkeminen ja sen kutsun täyttäminen, jonka Hän on meille antanut, ei ole laiskoille. Sanonpa vain! (Ja kaikki kauemmin uskontiellä vaeltaneet voivat varmasti sanoa samaa.)

Jumalan lupauksista kiinni pitäminen ja oikealla polulla pysyminen vaatii periksiantamattomuutta ja omistautuneisuutta silloinkin kun kohdataan vaikeuksia – varsinkin kun kohdataan vaikeuksia.

Mutta kiitos Herralle, Hän antaa meille voiman ja armon tehdä sen!

Olen varma että kaikki, joita ihailemme tai ns. katsomme ylöspäin heidän saavutustensa tai heidän työnsä tähden parantaaksensa maailmaamme, ovat käyneet läpi aikoja (pitkiä aikoja) milloin mikään ei ole toiminut tai mennyt eteenpäin.

Aikoja, jolloin he ovat antaneet kaikkensa ja silti epäonnistuneet. Mutta yrittäneet uudelleen. Ja taas uudelleen. Pysyen uskollisina. Tehden sen mikä on oikein, vaikka kukaan ei näe tai aplodeeraa. Jatkaen vain eteenpäin.

Tämä on jotain sellaista, jonka olen tullut tuntemaan todeksi omassa elämässäni. Edelleen siellä. Yrittäen pysyä uskollisena. Tehden parhaani – vaikka se tuntuisi niin mitättömältä.

Kaikki me tarvitsemme valmistautumisaikaa. Ajan tai ajanjakson kun luonettamme (karaktääriä) rakennetaan ja vahvistetaan. Näemme liian monia (jopa kristillisissä ”piireissä”), jotka ovat raivanneet tiensä valokeilaan mutta eivät ole vielä käyneet loppuun valmistautumisprosessia, joten he nousevat ja – surullista kyllä – kaatuvat…ja lopputulokset ovat olleet haitalliset niin heidän seuraajilleen, kuin heille itselleen. Ja pahinta siinä kaikessa on – jos olemme Jumalan asialla – että tuomme häpeää Hänen suurelle nimelleen.

Joten…vavisten rukoilen, ettei Jumala KOSKAAN sallisi minun puskea tietäni läpi ennenkuin olen viettänyt tarpeeksi aikaa esiripun takana. Laittaen prioriteettini oikeaan järjestykseen. Vahvistaen luonnettani ja ”selkärankaani”. Ollen uskollinen pienessä. Aina muistaen, että olen vain viestinviejä. Hän kuka todella on valokeilassa ei ole, eikä koskaan tule olemaan minä – vaan Hän joka on minut luonut. Hän jolle kunnia kuuluu nyt ja iankaikkisesti.

Joten ystäväni, mikä tahansa onkaan se palo, joka sisälläsi on. Se asia, jota toivot ja rukoilet, että jonain päivänä saat tehdä. Pyydän, että taistelet vastaan sitä halua tulla nähdyksi ja kuulluksi, ennenkuin on sen aika. Ole uskollinen tässä valmistautumisajassa. Pidä huoli, että saat oppia mahdollisimman paljon. Ympäröi itsesi ihmisillä, jotka kasvattavat sinua ja pitävät huolta siitä että prioriteettisi ovat kunnossa. Tämä on turvallista.

Ja sitten – kun on oikea aika ja kun Jumala näkee että sen aika on tullut – silloin Hän valmistaa sinulle tien. Ja jos annamme Jumalan tehdä työnsä meissä valmiiksi (mikä kylläkin tulee todella valmiiksi vasta Taivaassa) sydämemme eivät enää etsi seuraajia tai tykkäyksiä tai kuuluisuutta, (ne voivat olla seurausta siitä kaikesta – kuka tietää) vaan sydämemme etsii tehdä Hänen tahdon, joka on meidät kutsunut ja lähettänyt.

Tee nyt mitä voit. Ilman muuta! Ole rohkea ottaessasi uskon askeleita palvellessasi ja valmistautuessasi. Mutta ole myös tarpeeksi nöyrä pysymään ”piilossa” kunnes Jumala kutsuu sinut esille. Jos vaikuttaa siltä, että joku menee edellä, niin anna heidän mennä! Tämä ei ole kilpailu. Jos ylpeydessämme puskemme tiemme huipulle, niin sanotusti, niin silloin olemme myös vastuussa pitämään itsemme siellä. Mutta jos Jumala on se, joka meidät sinne asettaa, niin silloin Hän on vastuussa pitämään meidät siellä niin kauan kuin Hän meitä siellä tarvitsee.

Etsi Jumalaa. Palvele Häntä. Kunnioita Häntä lavalla ja lavan ulkopuolella!

Ole siunattu,

Niina

4 Things Not To Say To Single People

I can´t believe I´m actually writing this! Let alone posting this!Haha! But here´s the deal; I´ve been joking with my friends that someday I´ll write a book with the title ”100 Things not to say to single people”. That´s how passionate I am about this – and that´s pretty much how many questionable comments I´ve heard over the years! But since writing a book is a big project and I already have another subject for that in mind, I thought I´d write a short version of it here.

SO many times I´ve been at the receiving end of these ”lovely” quatitions, so I thought – surely, I cannot be the only one who´s heard them and pretty much done hearing them. So, in case you don´t know, here´s a helpful list of FOUR THINGS NOT TO SAY to a single girl or guy:

1. ”You must be picky, since you´re still single.”

Okay. Taking a deep breath here. Don´t wanna start any fights! I cannot even start to count how many times I´ve heard this. And my response would be; ”So, you took the first one you saw and settled with that?” Ok, ok, I admit, that´s a bit mean. But my point is; You didn´t take the first, random person you met (at least I hope so), but you were blessed by Heaven to meet someone who actually was a great fit for you and started to build a life together with that person. If God was able to do that for you, I am sure He is able to provide that for me too. Yes, I will choose carefully. Not being ”picky” – like no one would ever be good enough for me – but bearing in mind that my intent is to serve God together with my spouse, so I better make sure he has the same direction in life as I do.

2. ”So, you don´t really care about having a family of your own.”

We cannot always know the specific reasons why a person is single. (Let me be clear now; There´s absolutely nothing BAD or NEGATIVE in being single!) But there can be lots of reasons. Even painful reasons as divorce, abusive relationship, etc. or maybe simply a choice to stay unmarried. But this is certain: for some people (not for all though) it could be a sensitive reason and just because a person is 30 + and single it doesn´t mean he/she doesn´t want to have a family of their own.

Having a spouse and children ARE A PURE GIFT FROM OUR HEAVENLY FATHER. Remember that. (Whether or not it feels like that to you right now!Haha!) But my point is: you cannot create a person out of thin air to be next to you and to share their life with you. Also, having children should not be taken for granted. These ”things” are blessings and gifts and should be viewed as such. One does not simply grap a spouse and get married and those who have ever battled with infertility are fully aware that you just don´t have children – they are given by God. Just because the road could be ”easier” for some it doesn´t mean it goes easier for all. We are all on our own journeys.

3. ”Now is your chance to seek God.”

Honestly, I agree 100% that you should seek God. And I do understand the sentiment and meaning behind this statement. And I also encourage single people to use this season wisely and spend extra amounts of quality time with the Lord. But I mean, shouldn´t that always be the case? Isn´t our relationship with God the most important relationship of all? I find myself sometimes frustrated with this comment for two reasons; one, I am trying my best to seek God with all my heart. I love Him. He´s my All in all. Two; It makes me wonder, if I get married and have kids, does my seeking for God come to an end? My relationship with Him is my number 1 in this life and I don´t wanna leave all that behind if my relationship status changes. I KNOW that´s not what people mean, when they say that. They´re talking about the opportunities I have during the course of the day, since it´s just me in the house. I just hope that seeking God would ALWAYS be our priority, no matter what phase of life we find ourselves in. Today is a GREAT day to seek God with all of your heart. We need Him 24/7 when we´re single, when we´re married and when we´re parents. We need God – ALWAYS.

4. ”You´re so lucky you get to be single.”

I´ve heard this from the mouths of married people countless of times. Here´s the deal; There are lots of blessings in the single life just as there are in the married one. But I have found that facing the pressures and responsibilities of adulthood and this world can be a bit intimdating at times when you´re doing them on your own. If you´re married, I ask you: How many times have you gotten the chance to share about your hard day after coming home to your spouse? Or when you´ve felt overwhelmed I´m sure it has felt lovely to know you´re not alone with it all, that someone shares the responsibilities with you. As a single lady I have wished someone would´ve been in the same boat with me, so to speak, when storms have been raging.

I even once got the comment, that ”You´re lucky that as a single woman you can take a nap whenever you want.” Well…here´s a shocking reveal of the wild and free single life: having the opportunity to take a nap when I please is not all that, if I have felt that there´s not much to stay awake for. I´m sure many single guys and ladies waiting for their spouse would trade their naps for a chance to build a life with someone great.

Anyways, my intention was not to rant or present singleness in a negative light but to share a few thoughts regarding this subject. My point, (for both the married and the single): Let´s be considerate. (I am sure married people could write a list of their own.)

And an extra note to my fellow single people: THIS IS NOT A WASTED SEASON OF LIFE! Hear me on this! This is your time of preparation, growing and finding out your calling and falling completely in love with the ONLY ONE who could ever truly satisfy your soul; our Lord and Savior, Jesus Christ. You (together with God) are enough! You are not a half of a person waiting for someone to complete you. You are complete in Christ.

So, don´t wait to start living ”when”, but start living a full life today!

– Niina –

4 Asiaa Mitä Ei Kannata Sanoa Sinkuille

En voi uskoa, että edes kirjoitan tätä! Tai varsinkaan, että julkaisen tämän! Haha! Mutta asia on näin; Olen vitsaillut ystävilleni, että jonain päivänä kirjoitan kirjan, jonka nimeksi tulee ”100 asiaa, mitä ei kannata sanoa sinkuille”. Niin paljon intohimoa koen tätä aihetta kohtaan – ja todennäköisesti niin monta kyseenalaista kommenttia olen sinkkuudestani saanut kuulla vuosien aikana. Mutta koska kirjan kirjoittaminen on iso projekti ja koska sitä projektia varten minulla on jo toinen aihe mielessä, ajattelin kirjoittaa lyhyemmän version siitä tänne. Olen useaan otteeseen ollut näiden lausahduksien vastaanottavassa päässä, niin ajattelin, etten voi olla ainoa, joka on niitä kuullut ehkä väsynyt kuulemaan niitä kommentteja. Joten, jos et vielä ole näistä tietoinen, niin tässä on lista NELJÄSTÄ ASIASTA, JOITA EI KANNATA SANOA sinkkunaiselle tai -miehelle:

1. ”Sinun täytyy olla nirso, kun olet vielä sinkku.”

Okei. Hengitän syvään. En halua aloittaa mitään tappeluita! En voi edes laskea, kuinka monta kertaa olen kuullut tämän. Ja vastaukseni on; ”Joten, sinä otit sitten ensimmäisen, joka tuli vastaan ja tyydyit siihen?” Okei, okei, ehkä vähän ilkeää. Mutta asian ydin on tämä: Et ottanut ensimmäistä, satunnaista ihmistä, jonka näit (ainakin toivon niin), vaan Taivas siunasi elämääsi niin, että tapasit ihmisen, joka sopi sinulle loistavasti ja aloitte rakentamaan yhteistä elämää. Jos Jumala oli kykenevä tekemään sen sinun kohdallasi, uskon, että Jumala voi tehdä sen myös minun kohdallani. Ja kyllä, valitsen viisaasti. En ole ”kranttu”, aivan kuin ei kukaan olisi tarpeeksi hyvä minulle – vaan pidän mielessä sen, että aikomukseni on palvella Jumalaa yhdessä tulevan puolisoni kanssa, joten minun tulee olla varma siitä, että hänellä on sama suunta elämässä kuin minulla.

2. ”Ai, sinä et välitä hankkia omaa perhettä.”

Emme voi aina tietää tarkkoja syitä sille miksi joku on sinkku. (Haluan tehdä tässä yhden asian selväksi: Ei ole siis mitään väärää tai negatiivista olla sinkku!) Siihen voi olla monta syytä. Jopa kipeitä syitä, kuten avioero, väkivaltainen suhde jne. tai yksinkertaisesti päätös olla menemättä naimisiin. Mutta tämä on varmaa; joillekin ihmisille (ei tietenkään kaikille) kyseessä voi olla arka syy ja vain koska henkilö on 30+ ja sinkku se ei tarkoita etteikö hän haluaisi omaa perhettä tai että hän olisi itsekeskeinen. Se että saa omistaa puolison ja lapsia ON TODELLINEN LAHJA TAIVAAN ISÄLTÄ. Muista se. (Vaikka se ei edes juuri nyt tuntuisi siltä! Haha!) Tämä on pointtini: Et voi luoda vierellesi ihmistä tyhjästä jakamaan elämää kanssasi. Ja sitä, että voit saada lapsia ei tulisi koskaan pitää itsestään selvyytenä. Nämä ovat siunauksia ja lahjoja ja ne tulisi nähdä sellaisina. Kukaan ei vain nappaa itsellensä puolisoa ja mene naimisiin ja ne, jotka ovat koskaan kamppailleet hedelmättömyyden kanssa ovat tietoisia siitä, että lapsia ei hankita – ne saadaan. Se, että jollekin toiselle tämä tie voi olla ”helpompi”, ei tarkoita, että se on kaikille sitä. Jokaisella meillä on oma matkamme.

3. ”Nyt on mahdollisuutesi etsiä Jumalaa.”

Rehellisesti, olen 100% samaa mieltä siitä, että meidän tulisi etsiä Jumalaa. Ja ymmärrän kyllä sen, mitä tällä lauseella meille sinkuille tarkoitetaan. Haluan todellakin rohkaista jokaista sinkkua käyttämään tämän ajanjakson viisaasti ja viettämään erityisen paljon laatuaikaa Herran kanssa. Mutta tarkoitan, että eikö meidän tulisi aina tehdä niin? Eikö suhteemme Jumalaan ole kaikista elämämme suhteista tärkein? Koen joskus hiukan turhautumista tästä kommentista kahdesta syystä; yksi, minä teen parhaani ja etsin Jumalaa koko sydämestäni. Rakastan Häntä. Hän on minulle Kaikki kaikessa. Toiseksi; Se saa minut ajattelemaan, että jos menen naimisiin ja saan lapsia, niin loppuuko minun Jumalan etsimiseni siihen? Suhteeni Häneen on sijalla yksi, enkä halua jättää sitä kaikkea taakseni, vain, jos ja kun, suhdestatukseni muuttuu. TIEDÄN, että eiväthän ihmiset sitä tarkoitakaan, kun he tämän sanovat. He puhuvat niistä mahdollisuuksien määristä, joita minulla on päivän aikana, kun ei talossani ole muita kuin minä. Toivon vain, että Jumalan etsiminen olisi AINA prioriteettimme, sama missä elämänvaiheessa olemmekaan. TÄNÄÄN on LOISTAVA päivä etsiä Herraa kaikesta sydämestä. Tarvitsemme Häntä 24/7 kun olemme sinkkuja, kun olemme naimisissa ja kun olemme vanhempia. Tarvitsemme Jumalaa – AINA.

4. ”Olet niin onnekas, kun saat olla sinkku.”

Olen kuullut tämän naimisissa olevien suusta lukuisia kertoja. Asia on näin: Sinkkuelämässä on paljon siunauksia, aivan kuten naimisissa olevienkin elämässä. Mutta olen huomannut että aikuisuuden ja tämän maailman tuomien haasteiden ja paineiden kohtaaminen yksin voi tuntua välillä hiukan pelottavalta. Jos olet naimisissa, kysyn sinulta; Kuinka monesti sinulla on ollut mahdollisuus jakaa raskaasta päivästäsi puolisollesi tullessasi kotiin? Tai kun olet kokenut itsesi ahdistuneeksi on varmasti tuntunut hyvältä tietää, ettet ole yksin sen kaiken kanssa ja että on joku joka kantaa vastuut kanssasi. Sinkkunaisena olen toivonut, että joku olisi ollut ns. samassa veneessä kanssani, kun myrskyt ovat iskeneet. Kerran eräs jopa kommentoi, että ”Olet niin onnekas, kun saat nukkua päiväunet milloin vain haluat.” No….Tässä shokeeraava paljastus villistä sinkkuelämästä; Se että on mahdollisuus nukkua päikkärit milloin vain ei aina tunnu niin suurelta, jos on joskus kokenut, että ei ole oikein syitä olla hereillä. Olen varma, että on monia sinkkumiehiä ja -naisia, jotka odottavat tulevaa puolisoa, jotka mielellään vaihtaisivat satunnaiset päiväunet siihen, että saisi rakentaa yhteistä elämää jonkun sopivan ihmisen kanssa.

Tarkoitukseni ei ollut paasata tai esittää sinkkuus negatiivisessa valossa, vaan jakaa muutama ajatus tämän aiheen tiimoilta. Viestini (sekä naimisissa oleville että sinkuille) on tämä: Ollaan huomaavaisia.

Ja extra viesti vielä kanssa-sinkuille: TÄMÄ EI OLE HUKKAAN HEITETTYÄ AIKAA ELÄMÄSSÄSI! Kuuntele minua. Tämä on valmistautumisen, kasvun ja oman kutsusi löytämisen aikaa ja aikaa jolloin saat täysin rakastua siihen AINOAAN, joka todella voi tyydyttää sielusi: Herraamme Jeesukseen Kristukseen. Sinä yksin Jumalan kanssa riität! Et ole puolikas, joka etsii toista puolikasta tekemään itsestäsi kokonaisen. Olet kokonainen Kristuksessa.

Älä odota elämäsi aloittamistasi ”sitten kun”, vaan ala elämään täyttä elämää tänään!

– Niina –

Thoughts on loneliness

I wish I could give you 5 steps on how to get completely free from feelings of loneliness, but

I can´t. I don´t have the answers for it. And the more I´m learning about this subject I´m starting to think that there is not really an answer for it. I don´t mean it in a hopeless, depressing way. Just the fact that perhaps loneliness from time to time is a part of the human existence.

I am certain all of us experience loneliness of some sort in different seasons of life. We can feel lonely in a way, that there is no one to share this ife with. No one wittnessing our everyday life. We can feel lonely even in a relationship; feeling that the other is not investing in the relationship as much as we do. We can also feel lonely when it comes to our life choices; especially as a Christian I have often felt the loneliness of choosing to live a life pleasing to God. Not wanting to participate in everything the world is involved in.

No matter what kind of loneliness you´ve experienced or are experiencing right now, this we know; it is painful. And if we allow it, it will suck the joy out of our lives. Loneliness has the power to make even special days painful. It can make a beautiful, warm summer day feel cold and grey.

The feeling of being alone can sneak up on you without any warning. Everything seems to be fine and the day ahead looks promising, but then – all of the sudden – you feel this gut-wrenching pain: ”I am alone.”

Like I said, I don´t have the answers to how to completely get rid of loneliness, but I have learned some important tips on how to cope with loneliness. (Please, bear in mind, that I`m still only trying to navigate through this myself. I´m not an expert of any kind!)

First,

Get out! In the midst of loneliness it is vital not to completely isolate yourself. It´s interesting though, how we humans tend to act opposite to that which would be good for us. When feeling lonely, it woud be good to perhaps invite someone over or go for a walk. Just to get out of the old apartment and get a fresh view on things, yet so often we just dive deeper in our dark thoughts and end up feeling super alone and super sorry for ourselves – throwing a pitty party for one.

So, next time you feel that loneliness creep up on you; call a friend and pray together. Go for a walk and listen to uplifting, hope-filled music. Take a book with you and go and read it somewhere else than home alone. I´ve tried and tested this and it is helpful. It is no wonder that God called Abraham to come out of the tent and look at the stars. Getting out and changing your perspective is healthy.

Then, get involved! Be a part of something bigger than you. I´ve found this to be SO helpful! Being a part of our church family is one of the greatest blessings in my life. Not only do I get to grow there spiritually but I also have the opportunity to do great things together with my brothers and sisters in Christ. Getting to help people and care for them. Feeling needed, wanted and accepted are vital things for us all to experience. I encourage you: Get involved. Give! Share your heart and love. No one, and I mean no one, is useless or unneeded. EVERYONE has an important task. You are needed.

Lastly, build your tribe.

If you find yourself feeling left out or unwanted, perhaps it´s time to do something about it! We cannot control everything around us and whether or not we´ll be invited to every single gathering or whether or not we´ll be accepted to every ”circle”, so to speak. But what I can control, is to make sure that the people closest to me won´t feel left out. I can do my best to show my attention and love to those who need to be seen. And who wouldn´t need that. I can invite people in. To let them know, that they are accepted and welcomed in any phase and season of life their in.

It is very enrichening to have friends from all walks of life. Together you can grow and learn from one another.

Remeber, this is a hard and big topic to which I´ve only barely scratched the surface of. There would be so much to say about this, but I do hope you got a little bit of encouragement from this post.

In the end, when we walk this life with God we are never truly alone. He is closer to you than any man could ever be. Pour your heart and its pains to Him. He understands. He knows.

If you are facing painful and heart breaking loneliness today I pray that the comfort of the Holy Spirit will be more real to you today than any earthly embrace you´ve ever been in.

”I am with you always, even to the end of the age.” -Jesus (Matt. 28:20)

– Niina –

Ajatuksia yksinäisyydestä

Toivon, että voisin antaa sinulle 5 askelta siihen, kuinka päästä eroon yksinäisyyden tunteesta, mutta en voi. Minulla ei ole vastauksia siihen. Ja mitä enemmän opin tästä aiheesta, alan ymmärtämään, ettei vastauksia ehkä ole. En tarkoita tätä masentavalla ja toivottomalla tavalla. Vaan ehkäpä yksinäisyys, aika ajoin, on vain osa ihmiskokemusta.

Olen varma että jokainen meistä kokee jonkinlaista yksinäisyyttä eri elämän vaiheissa. Voimme kokea, ettei vierellämme ole ketään, joka jakaisi kanssamme arkipäiväämme. Ettei ole ketään, joka olisi todistamassa elämäämme. Voimme kokea yksinäisyyttä jopa suhteessa; voimme kokea, ettei toinen osapuoli investoi suhteeseen samalla tavalla kuin me. Voimme kokea myös yksinäisyyttä valintojemme suhteen; kristittynä olen monesti kokenut yksinäisyyttä sen takia, että olen päättänyt elää Jumalan mielenmukaista elämää. Päätös jäädä pois tietyistä asioista, missä maailma on mukana.

Riippumatta siitä minkäkaltaista yksinäisyyttä olet kokenut tai koet juuri nyt, tästä voimme olla varmoja; se on kivuliasta. Ja jos sallimme, niin yksinäisyys voi imeä kaiken ilon elämästämme. Yksinäisyydellä on kyky tehdä erityisestäkin päivästä tuskaisen. Se voi muuttaa kauniin, lämpimän kesäpäivän kylmäksi ja harmaaksi. Yksinäisyyden tunne voi yllättää sinut aivan yllättäen ja ilman minkäänlaista varoitusta. Kaikki voi vaikuttaa olevan ihan hyvin ja edessä oleva päivä näyttää lupaavalta, mutta sitten – aivan yllättäen – tunnet tämän sisintä viiltävän kivun: ”Olen yksin.”

Kuten jo sanoin, minulla ei ole kaikkia vastauksia siihen kuinka päästä täysin eroon yksinäisyydestä, mutta olen oppinut muutamia tärkeitä vinkkejä siitä, kuinka selviytyä tai tulla toimeen yksinäisyyden kanssa. (Muista, että itsekin yritän vasta selvitellä tätä kaikkea ja oppia matkan varrella. En ole minkään sortin expertti!)

Ensinnäkin,

Mene ulos! Yksinäisyyden keskellä on tärkeää, ettet täysin eristä itseäsi muista. On mielenkiintoista kuitenkin, kuinka meillä ihmisillä on toimia vasten sitä, mikä olisi meille parhaaksi. Kun koet olevasi yksin olisi ehkäpä hyvä kutsua joku kylään tai lähteä ulos raikkaaseen ilmaan; vain lähteä ulos omasta, pikku asunnosta ja saada uusi näkökulma asioille, mutta kuitenkin niin usein vaivumme syvemmälle synkkiin ajatuksiin ja päädymme tuntemaan itsemme erittäin yksinäisiksi ja säälimään itseämme.

Joten seuraavan kerran, kun tunnet yksinäisyyden hiipivän seuraasi; soita ystävällesi ja rukoile yhdessä. Lähde kävelylle ja kuuntele nostattavaa, toivontäyteistä musiikkia. Ota kirja mukaan ja mene lukemaan sitä jonnekkin muualle, sen sijaan että vain pysyisit neljän seinän sisällä. Olen kokeillut tätä ja se on auttanut. Ei ihme, että Jumala kutsui Aabrahamin ulos teltastaan ja katsomaan taivaan tähtiä. Lähtemällä ulos ja saamalla uuden perspektiivin on terveellistä.

Osallistu! Ole osana jotain itseäsi suurempaa. Olen huomannut tämän hyväksi. Olla osana seurakuntaperhettä on yksi suurimmista siunauksista elämässäni. En ainoastaan saa kasvaa siellä hengellisesti, mutta samalla minulla on mahdollisuus tehdä suuria juttuja yhdessä hengellisten siskojen ja veljien kanssa. Mahdollisuus saada auttaa muita ja huolehtia muista. Tunne olla tarvittu, haluttu ja hyväksytty on elintärkeitä meille jokaiselle. Rohkaisen sinua: Osallistu! Anna! Jaa sydämestäsi ja rakkaudestasi. Kukaan meistä, ja tarkoitan kukaan, ei ole hyödytön tai tarpeeton. JOKAISELLA on tärkeä tehtävä. Sinua tarvitaan.

Ja vielä, kokoa oma joukkosi.

Jos huomaat kokevasi olevan ulkopuolinen, ehkäpä on aika tehdä asialle jotain! Emme voi kontrolloida kaikkea ympärillämme ja sitä kutsutaanko meitä jokaiseen kokoontumiseen tai hyväksytäänkö meidät jokaiseen ”piiriin”. Mutta mitä minä voin kontrolloida on se, että pidän huolta, ettei ympärilläni olevat ihmiset koe itseänsä ukopuolisiksi suhteessa minuun. Voin tehdä parhaani osoittamalla huomiotani ja rakkauttani niitä kohtaan, jotka kaipaavat tulla nähdyiksi. Ja kukapa meistä ei sitä kaipaisi. Voin kutsua ihmisiä luokseni. Antaa heidän ymmärtää ja tietää, että he ovat tervetulleita lähelleni, sama missä vaiheessa elämää he ovat. On hyvin rikastuttavaa pitää ystävinä ihmisiä, jotka ovat kaikenlaisissa eri elämän tilanteissa. Yhdessä voitte kasvaa ja oppia toisiltanne.

Muista, tämä on haastava ja vaikea aihe ja olen vasta hiukan raapaissut sen pintaa. Tästä voisi puhua niin paljon enemmän ja syvemmin, mutta toivon, että sait edes hiukan rohkaisua tästä kirjoituksesta.

Loppujen lopuksi, kun kuljemme elämää Jumalan kanssa, emme koskaan ole todella yksin. Hän on lähempänä kuin kukaan ihminen voi koskaan olla. Vuodata sydämesi ja sen kivut Hänelle. Hän ymmärtää. Hän tietää.

Jos juuri tänään jostain syystä koet elämässäsi kipeää ja sydäntä särkevää yksinäisyyttä, niin rukoilen, että Pyhän Hengen lohdutus olisi todellisempi sinulle tänään, kuin mikään syleily, jossa olet koskaan viipynyt.

”Minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.” – Jeesus (Matt. 28:20)

– Niina –